keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Tuplahuivien virkamies

Nyt minä vasta ylpistynkin, kun sain suoritettua kaverikoirahuiviin oikeuttavat vierailut ja kaverikoirahuivi tulla tupsahti postissa. Pakko myöntää, että aikaisemmin vähän kadehdin Jirin kaunista huivia. Nyt on Jirin vuoro olla mörkkinä, kun sillä ei ole toivoakaan lukukoiraksi pääsemisestä.
 


Tänään on taas työpäivä. Lukijoiksi on tulossa vaihteeksi kuudesluokkalaisia. Enkä pelkää ollenkaan, vaikka äippä sanoi, että ovat melkein murkkuja. Luotan omaan viehätysvoimaani kuin pukki suuriin sarviinsa. Toivottavasti he eivät kuitenkaan ole valinneet kovin pelottavia kirjoja, satuja ei ainakaan ole tiedossa. Muistan vieläkin, miten jännitin prinsessa Kultakutrin puolesta.


Muuten olemme viettäneet normaalia ja vähän tylsääkin kotielämää. Tavallista enemmän olemme saaneet olla pihalla, kun on ollut kauniita päiviä ja äippä on tehnyt pihahommia.  Muutama metsälenkki ja pari voimakaksikon vierailua ovat piristäneet kovasti.
Parina iltana pihalla on vieraillut siili, ja Jiri on luullut sitä kaameaksi viholliseksi, kun se on murissut. Yritin kyllä varoittaa Jiriä, mutta eihän se uskonut, vaan meni haistelemaan liian lähelle. Pikkaisen vinkauksen päästi velipoika, mutta kovapäisenä tyyppinä ryntäsi saman tien takaisin siilin lähituntumaan. Molemmilla kerroilla äippä vei siilin turvaan tien taakse sähkölinjalle.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Lukuvuosi on alkanut

Kesä ja loma menivät, ja lukukausi alkoi. Jatkamme entiseen tapaan tässä koulun yhteydessä olevassa lähikirjastossa, joka ei ainakaan vielä ole lakkautuslistalla kuten muutama muu Mikkelin lähikirjasto.
Äippä sopi opettajien ja kirjastonhoitajan kanssa jo keväällä, että syyslukukaudella lukevat tokaluokkalaiset, kun ekaluokkalaiset eivät vielä osaa lukea. Kevätlukukaudella on sitten ekaluokkalaisten vuoro. Joskus voi olla muitakin lukijoita.

Ensimmäisellä lukukerralla oli kaksi tuttua lukijaa ja kaksi uutta. Opella taitaa olla tiukka tilanne, kun kaikki haluaisivat lukea minulle. Makeeta olla suosittu. En ylpisty, en ylpisty, en ylpisty, paitsi ehkä ihan vähän.

Minulla on myös surua, kun mentorini ja lukukoirahuivini lahjoittaja lukukoira Black on lähtenyt tuonilmasiin. Blackin muistoksi laitan tähän uudelleen kuvan, jossa lukukoirahuivi on ensimmäisen kerran minulla. Black'illä on tietenkin kaikki hyvin siellä tuonilmasissa, ja toivottavasti sielläkin joku lukee hänelle aina joskus.

Me virkamiehet.
Olen saamassa myös kaverikoirahuivin, kun tämänpäiväisen kaverikoirailun jälkeen olen tehnyt huiviin vaadittavan määrän vierailuja.
Olen muuten kuullut ihmisten puhuvan joistakin huivikielloista. Eivät kai ne koske virkakoiria ja heidän huivejaan. Pitänee ottaa asiassa yhteyttä Masa Makkoseen, joka on KoPU:n puoluesihteeri.

 
Black'in muistolle
 

Kuva ja teksti Eija Taipalinen