Kaikkien alojen asiantuntijasta harjoittelijaksi

Nyt olemme saaneet luku- ja kaverikoirahommat käyntiin. Vähän kyllä petyin, kun kaikki ihmiset eivät heti ymmärtäneet, miten täydellinen ja kaikkien alojen asiantuntija-osaaja minä olen. Joskus on haittaa siitä, ettei osaa puhua ihmisten kieltä eikä kirjoittaa. Harjoitteluilla siis aloitamme.

Äippä on käynyt jo aika monta kertaa sekä luku- että kaverikoirahommissa ilman minua. Huomenna minä pääsen ensimmäistä kertaa mukaan kaverikoirahommiin. Kyllä vähän jännittää, kiitos kysymästä. En yhtään tiedä, minkä ikäisiä ihmisiä on vastassa. Äippä osti minulle ja Jirille uudet värikkäät pistolukkopannat ja remmit töitä varten, vaikka Jirin työt alkavat vasta myöhemmin. Niitä ei käytetä ulkona, etteivät likaannu. Kun ne otetaan naulasta, tiedämme, että lähdetään töihin. Huivit saa vasta sitten, kun harjoittelut on tehty. Laitan tähän kuvan remmeistä, jotta voitte kertoa, kumpi väri teidän mielestänne sopisi minulle paremmin. Jiri saa sitten sen toisen. Itse ajattelin ottaa lilan, se on minusta jotenkin miehekkäämpi.

Kuvaus ei kiinnostanut, joten jatkoin torkkuja, kun äippä kuvasi.

Yksi ei-niin-kiva juttukin tässä on edessä. Tänään on trimmi ja pesu, että olen huomenna edustuskunnossa. Kestän sen kuin mies, vaikka kyllä minä ensiksi annan äipän etsiskellä minua. Uskokaa tai älkää, mutta minä osaan muuttua täysin äänettömäksi ja näkymättömäksi, kun arvaan äipän suunnittelevan jotain kauneushoitotoimenpiteitä. Edes namit eivät saa minua pois piilosta, vaan äipän on etsittävä minut ja kiskottava esiin. Kiva leikki mielestäni.

Voimakaksikko oli viikonloppuna yökylässä, joten oli taas yötöitä. Lauantaina leivottiin porukalla snautseritorttuja. Pojat tekivät tortut, me siivosimme lattiaa ja äippä paistoi. Yhdessä söimme, nampsis!

Torttumestarit hommissa. Viljo testasi luumuhillon.



Prinsessaviikonloppu ja pelastuspartio

 Ninni-serkku kävi viikonloppulomasella parin ihmisensä kanssa. Siitä on tullut oikea prinsessa tai leidi tai jotakin. Se ei ole  enää suuna päänä menossa yhtaikaa joka suuntaan, vaan harkitsee ensin ainakin sekunnin. Ja ilmoittaa kyllä selkeästi, jos sitä ei huvita leikkiä.

Mukavaa meillä oli joka tapauksessa. Jiri yritti villitä Ninniä, mutta sai aina välillä kuunnella leidin pikku murahduksia.

Lauantaina päästiin metsäretkelle. Mentiin Otavan Kirkkokiviä ( http://retkipaikka.fi/vapaa/otavan-kirkkokivet/ ) katsomaan ja eväitä syömään. Käpälämäen voimakaksikko oli mukana. Äippä ei lähtenyt mukaan, kun polku tiedettiin kiviseksi ja liukkaaksi. Keli ei ollut ihan vimpan päälle, joten jouduimme pukemaan haalarit päälle.

Kun päästiin perille, Ninni kiipesi korkealle kivien päälle. Minua vähän arvelutti, mutta eihän sitä nyt voi prinsessaa surkeampi olla, joten mekin kiipesimme. Mutta voi, korkealla alkoi huimata, emmekä Jirin kanssa uskaltaneetkaan laskeutua kiveltä. (Älkää vain kertoko kenellekään!) Lapset muodostivat pelastuspartion ja hakivat meidät pojat kiven päältä. Ninni oli rohkea ja hyppeli itse alas.

Kaikki kuvat Anna-Kaisa Kaukola



Korkealla käytiin.



Noloa, mutta tarvitsin pelastuspartiota.

 Lapset kävivät vielä luolassa, montakin kertaa ryömivät sen läpi, mutta sinne en sentään mennyt.



Viljo hyppäsi Allun reppuselkään, kun alkoi laiskottaa.

Kunnon ulkoilusta saa hyvät unet.

Jiri olisi halunnut lähteä Ninnin mukaan, parkkeerasi lomalaisten laukkujen viereen ja yritti näyttää mahdollisimman säälittävältä. Eivät ottaneet, eikä äippä olisi antanutkaan, kun meillä on nyt se kaverikoira opiskelu meneillään.

Ottakaa mukaan Ninnin kaveriksi, pliis! Äipän kuva.

Liian lyhyt oli mielestäni viikonloppu. Toisaalta kyllä, nyt on kelikin semmoinen, ettei viitsisi kirsuaan ulos pistää. On märkää, kylmää ja pimeää. Silloin on oma peti kullan kallis.

Liebster Award -haaste

Nathalie http://kaasnatenho.blogspot.fi/ laittoi meille Liebster Award -haasteen. Kiitän ja raapaisen tassulla maata.

 

Säännöt
1 Kiitä sinut haastanutta bloggaajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2 Vastaa sinut haastaneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3 Nimeä ja linkitä 11 Liebster Awardin ansainnutta blogia, jolla on alle 200 seurajaa.
4 Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille blogeille

Aioin ensin delegoida vastaamisen äipälle, mutta päätin kuitenkin tällä kertaa vastata itse.

1 Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt?
Äsken syöty aamuateria, jossa oli norminappuloiden lisäksi hirvenlihaa. Ninni-serkku tuli viikonloppukyläilemään, ja kohta päästään metsäretkelle.

2 Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
Mitä se on?

3 Onko koirahistoriassasi jokin tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?
Piski-sedän lähtö tuonilmasiin, kun olin ollut täällä kotona vasta kolme viikkoa. Mielelläni olisin pitänyt häntä turvamiehenä ja esikuvana paljon pitempään.

Piski 4-vuotiaana, siis ennen minun aikaani

4 Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?
Henkilöistä en tiedä, mutta Makkosen pojat ovat viisaita ja komeita.

5 Onko jokin koiristasi ollut ns elämäsi koira, miksi?
Minä itse tietenkin. Ai miksi? Voisin luetella ainakin ziljoona syytä, mutta ketä ne kiinnostaisivat.

Minä itse näyttelytrimmissä  2-vuotiaana.

6 Uskotko yliluonnolliseen?
En. Uskon ruokaan, mukaviin ihmisiin, erityisesti lapsiin ja hyviin koirakavereihin.

7 Mistä esineestä et voisi luopua?
Ruokakupista.

8 Elämäsi tärkein ohje, johon tartut vaikeissa tilanteissa?
Mikään asia ei ole niin vaikea, ettei ruoka maistu.

9 Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko rotu ei sovi sinulle es luonteensa tai vaatimustensa vuoksi?
Keskari eli keskikokoinen snautseri olisi hyvä turvamies, mutta äippä ei suostu ottamaan.

10 Mikä oli lapsuutesi toiveammatti?
Agilitykoira, koska maminikin on sellainen.

11 Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta haluaisit oppia?
Jääkaapin ja ruokakaapin oven aukaiseminen.

Tämmöisiä tänään, huomenna voi olla muuta mielessä.

Uudet kysymykset, jotka yritin muotoilla siten, että niihin voi vastata koira tai koiran ihminen:

1 Missä teidän perheenne koirat nukkuvat yönsä?
2 Mistä leluista teidän perheenne koirat tykkäävät eniten?
3 Mitä teidän perheenne koirat harrastavat?
4 Miten teidän perheenne koirat ovat saaneet kutsumanimensä?
5 Onko teidän laumanne pomo koira vai ihminen? Kuka?
6 Mikä on teidän perheenne koirien lempiruoka?
7 Mitä tekisit mieluiten huomenna?
8 Miten teidän perheenne koirat matkustavat?
9 Kiinnostaako kaverikoiratoiminta?
10 Tykkäävätkö perheenne koirat lumesta?
11 Milloin teille tulee uusi koira?

Haastan seuraavat 7 blogia, koska en keksinyt useampia sopivia:

Mudilan elämää http://schnauzezu.blogspot.fi/

Pieni suuri beagle http://pienisuuribeagle.blogspot.fi

Iivari määräkoera http://iivari-ilmaveivi.blogspot.fi

Ninni-naukserin tohinat http://ninni-naukseri.blogspot.fi

Kuuden käppänän elämää  http://kuudenkappananelamaa.blogspot.fi/

Stressaajan koirablogi  http://stressiajakoiruuksia.blogspot.fi/

Pullan päiväkirja  http://nellahpulla.blogspot.fi

Meistäkö kaverikoiria?

Kävimme eilen kaverikoiratestissä, jossa arvioitiin meidän koirien ja äipän soveltuvuutta kaverikoiratoimintaan. Alunperin testiin oli ilmoitettu vain äippä ja minut, mutta peruutusten vuoksi Jirikin arvioitiin, kun se kerran oli mukana. Meidät kaikki hyväksyttiin koulutukseen, mitä pidän jonkinlaisena ihmeenä Jiri-kakaran kohdalla ja vähän äipänkin. Minä tietenkin tiesin olevani sopiva tyyppi ihan mihin tahansa toimintaan, mutta hyvähän se on, että äippä arvioitiin, kun en kuitenkaan pääse mihinkään ilman äippää. Kyllä muuten, mutta ajokortti puuttuu.

Testi oli ihan lasten leikkiä, ja juuri siksi Jirikin sen sai suoritettua. Siinä piti vain kohdata erilaisia apuvälineitä käyttäviä ihmisiä, joista osa kyllä käyttäytyi tosi oudosti. Annoin silitellä ja rapsuttaa itseäni, kävin sylissä istumassa ja hulluinta tyyppiä pussasin suoraan suulle. Sitten vielä kilpailtiin samojen ihmisten suosiosta neljän koiran porukalla. No problem, kun kaikille riitti rapsuttelijoita. Me Jirin kanssa olimme tilaisuuden ainoat pojat, joten meille molemmille riitti ihanaa tuoksuteltavaa. Yksi tyttö irvisti Jirille, kun se meni ilman lupaa pyllyä haistelemaan. Oma vika.

Pitkäveteisyys on oikeastaan paras sana kuvaamaan tilaisuutta. Ensin ajoimme tunnin. Sitten odotimme autossa seuraavat puolitoista tuntia. Onneksi ei ollut kylmä. Olin ensimmäinen suorittaja, mutta jouduin sitten odottelemaan kolmen tytön suoritukset, että pääsimme siihen yhteistestiin. Sitten odoteltiin, että päästiin arvioitavaksi ja sen jälkeen sitä, että muut arvioitiin. Jiri odotteli omassa häkissä koko ykkösryhmän ajan. Jirin ryhmän kohdalla kuviot olivat samat, mutta minä odottelin häkissä. Lopulta päästiin pois ja ajettiin taas tunti kotiin. Neljä tuntia plus ajomatkat siihen meni.

Palkintoherkkuja ei siellä annettu, mutta diplomeiksi saimme Jirin kanssa pahvilaatikot. Äippä ei saanut muuta kuin papereita.
Kotona äippä pani pahvilaatikot lattialle meitä varten, ja Jiri alkoikin heti haistella ja tutkia. Minua ei kiinnostanut. Jotakin pusseja siellä oli, mutta ei avannut äippä ensimmäistäkään.

Ei kiinnosta! Ota se kuva, että pääsen nukkumaan.

Jiri kyllä jaksoi tutkia, mutta ei osannut itse avata.

Jiriä kiinnosti diplomin sisältö.

Rankka päivä. Hyvin nukuttiin.

Koulutuksen aloitan ensin minä äipän kanssa. Ihan pikkusen jännittää, kun en osaa lukea ja kirjoittaa. Onneksi on kuitenkin aina äippä mukana sihteerinä.