Joulurauhan julistus

Me Jirin kanssa julistamme joulurauhan kaikille ystävillemme, niin neli- kuin kaksijalkaisille rotuun katsomatta. Ei siis tappeluita, joulupukin puremisesta puhumattakaan. Pussailla saa. Pukkia ja muitakin.

Toivomme myös runsaasti herkkuja ihan kaikille. Dieetit säkkiin jouluksi, kyllä ensi vuonna ehtii sitten pistää tarpeelliset dieetit käyntiin.

Kuusi on koristeltu, eikä Jiri ole ainakaan vielä käynyt nostamassa koipeaan siihen. Sihteeri pilasi kuvat, niin että pitää laittaa vanhempi kuva.




Tämä on kahden vuoden takaa, kun Jiri oli vielä vauva.

Pimeetä touhua

Joulukuu alkaa olla puolessa välissä, mutta säiden haltija vain pihtailee lumen kanssa. Ja sekin vähä, mitä on saatu, on märkää ja karvoihin tarttuvaa. Aamulenkillä äippä joutui putsaamaan lumipallot jaloistani kolme kertaa. Tai siis repimään. Jirin karvoihin lumi ei takerru yhtä paljon, mikä ei mielestäni ole yhtään reilua, koska Jirillä on paljon enemmän karvaa kuin minulla.

Kun ei ole lunta, on myös koko ajan pimeää. Hyvänä puolena pimeydessä on se, ettei äipällä ole kamera koko ajan mukana. Kuvaushommista on mennyt maku, kun Jiri Linssilude tunkee aina minun ja kameran väliin. Minusta tulisi niin paljon parempia kuvia kuin tuosta pikkuveli Mörrimöykystä. Joojoo, kyllä minä siitä tykkään, mutta minä olen kuitenkin pomo täällä. Äippää ei lasketa, kun sillä on vain kaksi jalkaa.

Aina on pikkuveli edessä

Suuri musta-hopea päällikkö
 

Pihalla on nyt kaikenlaista talvihommaa, esimerkiksi lintulaudan ympärys on päivittäin puhdistettava maahan sinkoilleista siemenistä. Jostain syystä äippä on virittänyt tuommoisen aitauksen siihen ympärille, mikä huomattavasti hankaloittaa tehtävän kunnollista suorittamista.

 

 

 

Pihalla on nyt hyvä putsata partaa, kun ihmispojat tekivät sitä varten lumikasan. Kuvassa Jiri.

 

 

 

 

Meille on tullut suru-uutinen. Mudilan Manta-täti on poistunut tuonilmasiin. Manta oli kovin kipuileva viimeiset aikansa ja tavallistakin äreämpi, siksi se lähti. Kukahan nyt rupeaa pitämään jöötä koko suvun koirille? En minä ainakaan, eli päällikön vakanssi olisi auki. Hyvää matkaa, Manta! Ja vie terveisiä muille edesmenneille, erityisesti Piski-sedälle ja Wilmalle!

 



Kuva on meidän mökiltä, kuvaajana Mudilan ihmispomo Iitu

 

 

 

 

 

 

 

 

Asiaton postaus

Sihteeri vaihtoi fontin, kun ei enää itse saanut selvää kirjoituksistaan. Kertokaa, hyvät ystävät ja kylänmiehet, onko teksti nyt helpommin luettavissa.

Meille ei kuulu mitään, kun keli on mitä on, vaikka tänään oli vähän valoisampaa. Siivouspäiväpentele oli tänään, joten saimme työksemme väistellä pölynimuria, lattianpesuvälineitä, mattopiiskaa ja kaikkea muuta täyssiivoukseen kuuluvaa. Väistimme pihalle, missä kulutimme aikaamme haukkumalla ohikulkijoita. Kyllä ei tykännyt äippä siitä touhusta, vaan heilutteli uhkaavasti mattopiiskaa. Ai mistä tiedän, että mattopiiska on vaarallinen? Kaverit ovat kertoneet. Ei meitä ole mattopiiskalla eikä millään muullakaan välineellä lyöty. Uskotaan äipän kiljumista ja kolinapurkkia.

Siinä rapakossa rämpiessä tuli ikävä kesää...

Pikkujoulutunnelmissa

Tämä iloinen poikajoukko toivottaa mukavaa joulun odotusta, kivoja leikkejä, hyviä kelejä, lunta, sylihoitoa ja hyvää ruokaa kaikille ystävilleen!




Oikeastaan ei tykätty seistä pöydällä, mutta...

 

 



 

Profiilihaaste

Blogiystävämme Myrsky ja Tuisku heittivät profiilihaasteen. Emme mitenkään pysty kilpailemaan heidän ja Iivarin kanssa profiilin jaloudessa, mutta parran komeudessa olemme ihan omaa luokkaamme.

Olkaapa siis hyvät!

Vierivä kivi ei sammaloidu, sanotaan. Jiri on eri mieltä.

Vähän on otsatukka venähtänyt.



Vino parta on viimeistä muotia. Ja kierot silmät.

Karvasirkus Mudilassa

Reissussa oltiin, Turussa taas. Ninni oli iloinen ja tuli ovelle vastaan. Onni oli setä äreä ja poistui takavasemmalle. Käytiin vähän lenkillä, mutta sitten tapahtui suuri vääryys. Kaikki lähtivät johonkin, ja minut jätettiin Onnin kanssa kahdestaan. Onneksi oli kuitenkin koiraportti välissä, ettei tarvinnut valmistautua tappeluun. Ennen yötä kaikki olivat tulleet takaisin, Ninni, Elli, äippä ja Jiri aksasta ja Ansku ja Rami Alisan kanssa lentokentältä. Saatiin sitten loppujen lopuksi ruokaa ja päästiin nukkumaan, Ninni pesun kautta. Neitikoira taisi vähän loukkaantua emännälleen pesusta, kun se tuli äipän peiton alle nukkumaan. Vähän ahtaaksi kävi Ellin sänky, kun siinä yritti nukkua kolme koiraa ja äippä. Onneksi Ninni on niin pieni, ja Jiri menikin lopulta lattialle nukkumaan.

Seuraavana päivänä mentiin Mudilaan. Manta ja Jekku ilmoittivat jo ovelta, mitä mieltä ne olivat meidän invaasiosta, mutta Iitu komensi ne pois. Siinä vaiheessa meille selvisi vierailun syy: trimmauspöytähän se siellä odotti. Yritimme kaikki kolme kurvata takaisin ulos, mutta pakotie oli tukittu.

Ninni siistittiin ensimmäisenä, vaikka meidän mielestä se oli ihan nätti ennestään. Seuraavaksi Iitun käsittelyyn joutui Jiri, joka oli jo viikolla käynyt nypittävänä ja olikin lähes kalju. Ehdin jo luulla päässeeni pälkähästä, kun jouduinkin pöydälle. Karvahirviö, sanoi Iitu. Ensin nypittiin ja sitten ajeltiin ja saksittiin. Kestin kuin mies! Manta on ihan hullu, kun se pyrki koko ajan pöydälle trimmattavaksi, vaikkei se ole snautseri. Kyllä muuten oli karvoja lattialla ja vähän muuallakin, kun homma oli valmis. Eipä ollut minun ongelmani se. Kotimatkalla paleli, ja yöksi piti päästä peiton alle.

Pakko myöntää, että tästä kuvakulmasta näytän peikolta

Trimmin jälkeen näkeekin paremmin

Kolme siistiä nakusteria peilailee

Kuvat otti Iitu. Ja oikeastaan siistimisen jälkeen olikin ihan mukava olla, paitsi että paleli. Kiitos Iitu!

Jekku on ruvennut isännöimään Mudilassa. Me tietenkin väistämme ja tottelemme, samoin Liinu, mutta Manta-täti kyllä pölläyttää Jekusta aina välillä luulot pellolle. Ja kyllä mekin näytämme Jekulle kaapin paikan, kunhan se tulee taas meillä käymään.

Reissun loppuosa meni oikein mukavasti, kun sunnuntaina tuli vieraita, jotka pitivät meitä sylissä, puhelivat mukavia ja rapsuttelivat.

Koirien retkipäivä

Päästiin retkelle koiraystäviemme Moksun, Mörön ja Hipin ja heidän mattensa kanssa. Toki äippäkin oli mukana, ja Viljo. Evästä oli mukana, myös meille koirille, niinkuin kunnon retkellä pitääkin olla.
Keli oli kylmä ja tuulinen, joten meille puettiin fleecet. Ihmiset olivat toppavaatteissa.



Kuvassa Moksu, Viljo, Jiri, minä ja tuuli.

Menomatkalla pidettiin koirienväliset juoksukilpailut. Kisan voitti joukon pienin ja ainoa tyttö Hippi, joka juoksi niin kovaa, että kippurahäntä sojotti suorana perässä. Noloa meille miehille. Etenkin, kun Hippi oli sterkkausleikkauksessa vain kolme viikkoa sitten, ja sehän tytöille vähän isompi juttu.

Käytiin taas kaikurannalla, mutta herrat Kaiku eivät olleet kotona. Tai ehkä ne olivat siirtyneet sisätiloihin, kun oli niin vilakka keli. Saattavat olla mukavuutta rakastavia herrasmieskoiria, jotka viettävät kylmät syyspäivät tuvassa takkatulen lämmössä elämänmenoa mietiskellen.


Jäärenkaita ruokojen korsissa - kylmää hui!

Moksu kävi siitä huolimatta kahlailemassa

 

Rannalla nautittiin eväät. Yksi vahinkokin sattui, kun Viljon muki oli rikki ja kahvi vuoti laavun reunalle. Käytiin sitä lätäkköä vuoroon maistelemassa, mutta hyvää se ei ollut. Ihmisillä on outoja mieltymyksiä. Piparit kyllä maistuivat meillekin. Viljo joi sitten kahvinsa termarin omasta mukista, jota piti kyllä ensin jäähdyttää.

Retken huippuhetki: pipareita



Hänen keisarillinen korkeutensa Mörö

Paluumatkalla äkkäsimme Moksun  kanssa yhtaikaa myyrän kipittävän sammalikossa. Eikun perään. Moksu otti sen kiinni, mutta pudotti kiltisti, kun sen matte huusi ihan hepulissa. Minäkin yritin, mutta sitten huusi äippä, joten karkuun pääsi pikku otus. Möröä ja Hippiä myyrät eivät kiinnosta, tipsuja, siis tiibetinspanieleita kun ovat.

Kotimatkalla autossa Mörö ehti turvaistuimeen ennen Viljoa eikä yhtään tykännyt, kun joutui siirtymään. Kompromissiratkuisen se kehitti itse, ja siirtyi matkustamaan Viljon syliin.

Ohjelmoitu koiraviikko

Harvapäinen palveluskunta, siis sellainen, jolla pää on kuin pärekori: ei niin nätti, mutta niin harva, kehitteli itselleen viikkosysteemin. Näin se menee:

Maanantaisin mennään metsään,

tiistaina on turkin hoito

Keskiviikon koittaessa korvat, kynnet kynitään,

torstaisin on temput, toko.

Perjantaina perii paha: pestään parta sekä pylly.

Mutta:

Lauantaisin luita syödään,

sunnuntaisin sylitellään.

Tästä voitte päätellä kantani ohjelmointiin

Minun mielestäni ohjelmaa voisi parannella esimerkiksi muuttamalla keskiviikon muotoon: keskiviikko on keksipäivä. Ja perjantain: perjantaina palloleikit.

Entinen systeemi oli parempi. Äippä teki hoitoja silloin, kun muisti. Ruokaa ja lenkki on onneksi saatu ilman ohjelmointejakin kaksi kertaa päivässä, ja pihalla saadaan olla niin paljon kuin tykätään.

Korppikallion koira Kaiku

Metsäilyt senkun paranevat. Nyt käytiin Puulan rantamaisemissa.

Ketään ei tullut näkyviin, vaikka haukuimme aika lailla, mutta joku haukkui meitä. Aina, kun haukuimme, sekin kohta haukkui. Välillä siellä taisi olla kaksikin haukkujaa. Äippä sanoi, että Kaiku se siellä haukkuu. Koira, jolla on kaksi kurkkua? Enpä usko. Kyllä siellä oli kaksi koiraa, varmaankin Kaiku sr. ja Kaiku jr.

Vastarannalla on Korppikallio, joka on saanut nimensä siellä pesivältä korpilta. Näytti ihan haastavalta maastolta. Jotkut hassut ihmiset käyvät siellä kiipeilemässä.

Metsätiellä oli kiva juosta

Tuolla se Kaiku haukkui, jossain Korppikalliolla

Rannalla oli mielenkiintoisia hajuja

Minä en mene vapaaehtoisesti laiturille

Jiri näki kalan

En tykkää laitureista, kun ne heiluvat, ja pienenä minulta meni omalla mökillä jalka laiturilautojen väliin. Jiri ei välitä, se menee sinne, mihin äippäkin. Menin minäkin lopulta, kun lahjottiin nameilla.

Hirvikärpäset ovat tainneet jo paleltua. Jippii!

Metsän poika tahdon olla...

Jippii! Olemme päässeet metsäilemään, kun nyt on sen aika. Meillä ei ole omaa metsää, mutta olemme saaneet luvan olla vapaina muutamissa paikoissa, kunhan emme häiritse metsästystä. Viikonloppuina emme siis mene metsään, koska siellä häärivät ne oranssit ukot koirineen ja pyssyineen. Arkisin siellä ei ole muita kuin me ja metsänväki, joka sekin hirvikärpäsiä lukuunottamatta piileskelee. Ihania hajuja kuitenkin riittää. Tänä vuonna emme ole vielä haistaneet karhun jälkiä, onneksi, kun ne haisevat niin pelottavilta. Paras löytämämme haju tuli ketun kakasta. Olin juuri aikeissa kääriytyä tuoksuun, kun äippä ehti paikalle. Se siitä ilosta. Luvallisiakin huveja on. Myyriä saa etsiä ja kaivellakin ihan vapaasti ja pupun papanoita syödä. Myyriä ei saa syödä, vaikka saisi kiinni.

Meillä on kaksi suosikkipaikkaa: Satumetsä 1 ja Satumetsä 2. Molemmat syväsammaleisia, vanhoja kuusimetsiä, joissa näkee kauas. Näin alkusyksystä käymme useammin Satumetsä 2:ssa, kun siellä on vain vähän hirvikärpäsiä. Kuvat ovat siis sieltä. Metsäretkillä meillä on aina maastoasut, että äippä näkisi kauempaakin, missä menemme.

Metsässä meitä myös koulutetaan. Kun kuulee pillin äänen ja juoksee heti äipän luo, saa namin. Myös paikalla istumisesta ja seuraamisesta palkitaan. Jiri ei osaa vielä seurata eikä pysy paikallaan istumassa, joten minä saan suurimman osan nameista.

Minä, metsän poika

Myyrien jäljillä

Täällä se myyrä piileksii

Hyvää eläinten päivää kaikille eläinystävillemme ja heidän palveluskunnilleen!

Pinnasängyn uusi elämä

Lähipiirin nuorimmainenkin ihmislapsi on jo 4-vuotias, joten tämän mummolan pinnasänky on käynyt tarpeettomaksi. Äippä oli jo viemässä sitä kierrätykseen, kun sai loistoidean. Pieniä kun olemme, emme näe ikkunoista ulos muualla kuin olkkarissa, jonka ikkunat ovat pihalle päin. Joskus tekisi kuitenkin mieli katsella, ketä kadulla menee. Pinnasängystä tuli oiva tähystyspaikka, kun siitä otettiin yksi pitkä laita pois ja pohja nostettiin pikkuvauva-asentoon. Saatiin siis ihan oma käppänäsohva, jossa voi joko vahtia tai lepäillä.


Voimme pitää vahtivuoroja...

 





tai vahtia yhdessä.

 



Poistetusta laidasta äippä teki koiraportin, mikä ei meidän mielestämme ollut niinkään hyvä idea. Se on kyllä ollut käytössä vain öisin, ettei Jiri lähde tassuttelemaan ympäri taloa. Jiri on höpsö, minun mielestäni yöllä kuuluu nukkua äipän vieressä eikä pitää mitään yövartiota.

 

Meidät pantiin portin taakse poseeraamaan :(

 

Syksy on edennyt niin pitkälle, että sato on korjattu lukuunottamatta ruusunmarjoja. Köyhää on, mutta meneväthän nekin paremman puutteessa. Metsässä olisi kyllä puolukoita, ja varmaan herkkutattejakin, kun vain päästäisiin metsäilemään. Äippä ei tykkää hirvikärpäsistä, sen takia olemme päässeet aika harvoin metsään. Niin, ja huomenna alkaa hirvenmetsästys, eli viikonloppuina ei ole metsään asiaa, ellei halua tulla ammutuksi. Onneksi eivät jahtaa arkena!

Sadonkorjuuhommia ja Pöllönpesällä

Syksy on anteliaimmillaan, enkä nyt tarkoita vesisateita. Pihalla on jos jonkunlaista syötävää: omenia, luumuja, ruusunmarjoja, ylikypsiä mustaherukoita ja karviaisia. Ruoho on mennyt pilalle, melko kuivakasta on jo. Kärpässieniäkin oli, mutta pahalle haisivat. En edes maistanut, ja äiti keräilikin ne pois ja heitti pöpelikköön.

Siniset luumut ovat niin herkullisia, että ahmin ne kokonaisina. Jiri nirsii etuhampaillaan vain pehmeät osat. Tässä eräänä päivänä äippä kauhistui iltalenkillä kakkaani. Luuli, että olin syönyt kiviä. No niin olinkin, luumunkiviä. Juuri nyt vahdin omenapuita. Kun omena putoaa, syöksyn hakemaan sen omalle varastoalueelleni. Vain juuri pudonneet omenat kelpaavat. Vanhemmat pudokkaat saa korjata äippä tai Jiri. Varastoaluettani vahdin valppaana, ettei Jiri tule verottamaan. Itse kyllä maistelen välillä.

Minä ja päivän omenasaalis

 



Viime postauksessa ihmettelin laukkujen pakkaamista. Reissuun oltiinkin lähdössä, Jyväskylään mentiin. Haettiin sairaalasta Pöllömuori ja vietiin kotiin Pöllönpesälle. Hän on meidän äipän äiti ja jo hyvin vanha ihminen, 93 vuotta. Keräilee kaikkea pöllötavaraa, siitä sai nimensä. Hänen kotinsa on Pöllönpesä, ja sinne mennään hissillä, kun se on niin korkealla. Minä poika olen jo rutinoitunut hissinkäyttäjä ja osaan käskemättäkin mennä hissin perälle. Jiri ei millään tulisi koko  vehkeeseen ja sitten se seisoo ihan äipän jaloissa kiinni pöksyt tutisten. Mamero!

Pöllönpesällä on mukava ulkohuone (parveke, sihteerin huom.), jossa on paljon kukkia ja vaikka mitä. Tyhmä pikkuveljeni luuli, että siellä voi nostaa koipea. Ei luule enää.

Jiri luuli pupua ja pöllöä eläviksi, se pikku tyhmyri.

 

 

Käytiin lenkeilläkin Jyväskylässä. Äippä lainasi Pöllömuorin Harrikkaa, niin päästiin pitemmälle. Paljon oli mielenkiintoisia hajuja. Pöllömuorin pakkasesta saatiin herkkuja. Toivottavasti mennään pian uudelleen.

Ollaanko me jotain mallinukkeja, häh?

Meidän äippä on saanut jonkun ihme koiravarustevimman. Kesällä se osti meille uittoremmit, minä en tietenkään uinut ja Jirikin vain vähän. Sitten taloon ilmestyi uudet valjaat Harley Parkinson -lenkkejä varten. Jotkut Comfortit. Ovat kyllä mukavat, mistään eivät kiristä, vaikka välillä vedetäänkin sitä vempelettä.

Mustat valjaat siksi, ettei kaikki lika näy

Seuraavaksi ilmestyi uusi pikku trimmauskone. Se on siitä mukava, että ei surise niin kovasti kuin isompi. Sitten tuli vielä trimmauspöytä lenkkeineen, kun me emme kuulemma pysy muuten paikallamme ajellessa. Koettaisi itse pysyä hiljaa, kun joku tumpelo ajelee peräpäätä.

Eikä siinä kaikki. Tuli kylpytakit, ettei ravistella koko taloa märäksi pesun jälkeen. Onko pakko pestä, mitä? Jiri oli kyllä ihan tyytyväinen pesun jälkeen, kun ei palellut takin sisällä. Ja äippä oli tyytyväinen, kun takin sisältä kuoriutui 1,5 tunnin kuluttua melkein kuiva koira kammattavaksi. Toinen takki annettiin Ninnille, koska ne olivat kaupasta loppuneet. Toivottavasti se oli minun takkini, etten joutuisi pesuun.

Kuivaharjoittelua kylpytakilla

Vihoviimeinen hankinta oli sadetakit, kun sateet alkoivat. No hm, mitä niistä nyt sanoisi? Ainakaan ne eivät kahise kuten kurahaalarit. Ja oikeastaan ne olivat kovassa sateessa ihan mukavat, kun vain jalat kastuivat.

Sahapukit lähdössä sadesään lenkille sadetakeissaan

Viimeinen niitti oli, kun äippä halusi kuvata meitä varusteet päällä. Ruvettiin sahapukeiksi, kun ei tykätty hommasta.

Ja taas meillä pakataan laukkuja. Mihinkähän nyt ollaan menossa?

PS Olette kai huomanneet, että kuvat näkyvät suurempina, jos niitä klikkaa. Kannattaa kokeilla, olemme me sen verran komeita poikia.

Jiri, ujo näyttelijä

Jiri kävi tänään Raisiossa näyttelyssä. Liian paljon koiria, sanoi hän. Ujostutti. Elli toimi asiantuntevana handlerina, ja sai Jirin juoksemaankin. Hihnaan nojailua oli kuitenkin välillä.

Tuloksena oli NUO  ERI. Kilpailuluokassaan (NUO) jäi neljänneksi, eli vikaksi. Tuomarina Cathy Neill, Irlanti. Tuomari katsoi erittäin tarkkaan liikkeet ja rakenteen, vähemmälle huomiolle jäi karva, ja trimmauksella ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Useimmat toki olivat vimpan päälle trimmattuja.

Sanallinen arvio:
Male of decent type. Good length to head. I'd like a little less strong scull. Good expression. Pleasant neck and shoulder. I'd like more forechest. Good substance to body. Tailset OK. OK angulation behind. Sound on the move. I'd like firmer topline.

Vapaa käännös: Tyypiltään kunnon uros. Hyvän pituinen pää. Mielestäni kallo voisi olla vähän kevyempi. Hyvä ilme. Oikein hyvä kaula ja lapa. Mielestäni eturintaa voisi olla enemmän. Hyvä, vahva runko. Hännän kiinnitys OK. Takakulmaus OK. Liikkuu terveellä tavalla. Ylälinja voisi olla kiinteämpi.

Team Jiri on tyytyväinen, koska suunta näyttelyissä on ylöspäin. Kiitokset Iitulle trimmistä ja Ellille Jirin esittämisestä.

Kehässä Jiri ja Elli

Pönöttäjä pöydällä
 

Kesäelämän ihanuus ja kurjuus

Mukavaa, kun on kesä. Ei tarvitse pukeutua mihinkään ihme asusteisiin, ja takaovikin on auki meidän kulkea melkein yötä päivää. Kun kesä kuivui, katosivat itikat ja lopulta myös paarmat.

Saatiin viettää pari päivää mökillä lasten kanssa. Kovasti yrittivät innostaa meitä uimaan, välillä liivit päällä ja välillä ilman. Jiri vähän uikin vapaaehtoisesti, mutta minut piti laskea laiturilta veteen liiveineni, että jouduin vähän uimaan. Totta puhuen se virkisti vähän, mutta älkää kertoko kenellekään. Nuno-serkku kyllä plutasi meidänkin edestä. Se piti välillä komentaa rannalle niinkuin muuten lapsetkin.



Jiri ja Nuno menossa uimaan. Minä turvallisesti rannalla.



Mökillä saadaan juosta vapaana, mutta viihdyttiin hiekkalaatikolla lasten kanssa.
 

Kesän kurjiin puoliin kuuluvat lentävät ja pistävät/purevat pörriäiset, välillä liian kuuma keli ja kurjimpana Jirin anaalirauhasten tulehtuminen. Se tekee kipeää, kokemuksesta tiedän. Jiri ei antanut äipän tyhjentää, ja niin se ravasi yhden kokonaisen yön edestakaisin. Ei siinä sitten oikein  kukaan nukkunut. Seuraavana päivänä äipän ihmispoika tyhjensi anaalit, kun äiti piti Jiriä kiinni. Sitä seuraavana päivänä Jiri vietiin vielä klinikalle tarkastukseen. Olisin halunnut mukaan, koska siellä saa aina nameja. Ei otettu, mutta ei haittaa, koska siellä oli ollut tosi kuuma.  Anaalit olivat tyhjät, eikä tarvinnut edes lääkekuuria aloittaa.

Avustava henkilökunta ja Jiri odottavat vuoroaan klinikan pihalla.

Jiri on menossa näyttelyyn, joten sitä on pitänyt trimmailla, ja minuakin vähän. Kun oli niin hyvä ilma, äippä päätti perustaa trimmaamon pihalle. Sillä aikaa me piilouduimme, minä menin päivänliljaviidakkoon ja Jiri marjapuskan taakse. Meidät kyllä löydettiin.



e

Pihatrimmaamo odottaa asiakkaita.

 



Tänään äippä lähti kaupunkiin sadepäivän ratoksi. Siellä meni aikaa ja hirveästi rahaa, kun äippä tilasi uudet silmälasit. Onneksi rahaa kuitenkin meidänkin tarpeisiimme, ja saimme uusia palloja, juuri meille sopivan kokoisia ja hampaankestävää (toivottavasti) kumia. Pallot löytyivät ohimennessä Stadiumista, ja neljän pallon satsi maksoi vain 9,90 €. Saimme kumpikin oman pallon, mutta silti tuli pikku tappelu. Ei haavoittuneita.

Jiri ja pallot potretissa.

Yksi pallo on menossa Ninni-serkulle tuliaisiksi, kun menemme Turkuun loppuviikosta.

Jekku-rekku ja Liinu

Meillä ei ollut kuvia Mudilan väestä tuohon edelliseen postaukseen, mutta saatiin mudien orjalta lupa kaapata pari meidän pihalla otettua kuvaa. Näette sitten, miten kaameista petoeläimistä (Jirin mielestä) on kysymys.

Jekku-rekku, 1,5 vuotta

Jekku ja Liinu painivat










 

Tylsää, mälsää, pitkäveteistä...

Otsikko kertoo lähes kaiken elämästämme tällä hetkellä. Vain kuumuus puuttuu, siis listalta, ei elämästä.

Tämmöiseksi on tilanne tullut, kun ei ole lapsia mailla halmeilla. Yksi vietiin Turkuun kotiin, ja lähti sieltä partioleirille. Kaksi lähti Viron hiekkarannoille lomalle. Ja neljäs tekee duunia eikä sen vuoksi jouda meitä viihdyttämään.



Muisto vain tämäkin

Viime viikonloppuna oli vielä vilskettä, kun Mudilan lauma oli käymässä. Jekku on aika rekku, se pisti Jirin tuolin alle, sängyn alle ja milloin minkin alle. Manta teki normaalit kuviot: etsi joka paikasta pehmoja tuhottavaksi (äippä piilotti, joten ei löytänyt), karkasi pihalta ja söi meidän kupeista herkut, vaikka ne olivat työpöydällä. Kun mudien orja oli liikekannalla, Manta vaipui koomaan, josta se heräsi, kun emäntä tuli takaisin. Liinu on mukava. Se leikki minun kanssani nätisti eikä piipannut yhtään orjan perään. Kyllä Jekkukin olisi leikkinyt, mutta se näytti aika rajulta touhulta, joten väistelin parhaani mukaan.

Turussa käydessä tavattiin toki Onni-setä, Ninni-serkku ja Hilma-kani. Onnia väisteltiin, Ninnin kanssa leikittiin ja Jiri teki tuttavuutta Hilman kanssa.

Tänään oli talon siivouspäivä, ja pelkään pahoin, että huomenna on koirien siivouspäivä. Siis karvoja nypitään, korvat putsataan, kynnet leikataan, kammataan, ajellaan korvat ja peräpää, pestään hampaat ja pahimmassa tapauksessa joudutaan täyspesuun. Kyllä ei ole kivaa se.

Parempia aikoja odotellessa etsiskelen viileitä paikkoja ja lepäilen.

Valvontatöitä ja uimakoulua

Nyt on kesä parhaimmillaan, paitsi silloin, kun on turhan kuumaa. Meidän kesäihanuuksiin kuuluu lapsia yökunnissa , mökkireissuja ja heinänsyöntiä. Mustikoita olen etsinyt, mutta eipä löytynyt montaakaan. Pihalla olen valvonut karviaisten kypsymistä päivittäisin näytteenotoin.

Kun on lapsia käymässä, meillä Jirin kanssa riittää töitä valvonnassa. On uintivalvontaa ja univalvontaa. Haavoja lapset hankkivat urakalla, ja nekin on hoidettava. Ensin nuollaan haavat ja sitten kyyneleet. Hyvällä menestyksellä olemme myös valvoneet tipahtelevia ruokia. Ihmisten ulkoruokailut ovat oikein antoisia.

Univalvontaa ulkona

ja sisällä.


 

Uimavalvontaa tehdään rannalta käsin ja Jiri myös laiturilta, kun lapset uivat. Aikuiset saavat uida omalla vastuulla.

Alkoivat pitää meille uimakoulua. Minä en suostunut, joten Jiri sai yksityisopetusta.

Uintikoulun jälkeen kouluttajat tietenkin palkittiin runsaskäti- eikun runsaskielisesti.

Kaikin puolin antoisaa kesää kaikille muillekin!