Aidattu vapaus

Meillä melkein koko piha on aidattu koiria varten, ja saamme juoksennella pihalla ihan vapaasti. Paitsi kukkapenkeissä, jotka osaan kyllä kiertää. Mitenkähän lienee Jirin osaaminen? No, ehkä sekin oppii. Aita on toiminut hyvin myös lapsiaitauksena äipän lapsenlapsille.

Äippä haluaa laittaa tänne minun blogiini vähän aitaamisohjeita, kun joku FB-kaveri niitä kyseli. Suostuin.

Aidan vanhin osa on tehty parikymmentä vuotta sitten, kun talossa oli kultainen noutaja Retu ja petit basset griffon vendeen Arska. Uudempi osa on noin 15 vuotta vanha. Hyvin on kestänyt myös naapurin jatkuvasti aidalla roikkuvan jättisussarin hyökkäykset.

Aidan materiaalina on lammasverkko (korkeus 90 cm), joka meni vanhimmassa osassa vahingossa ylösalaisin (isommat reiät alhaalla). Puumateriaali on painekyllästettyä, ja tolppien jalat alumiinia. Omin voimin rakennettiin. Samalla systeemillä voi tietenkin tehdä myös vihreästä aitaverkosta.

Perusrakenne on pystytolpat ja ylhäällä juokseva tukirima. Tässä aitaan on kiinnitetty pienempisilmäinen vihreä verkko, kun Aatu alkoi mennä aidan läpi naapurin puolelle. Ylimääräinen vaakarima on aikanaan laitettu Arskan (12 kg) karkaamista estämään. Snautserit Piski (WP Biscuit) ja Allu (WP Alejandro) pysyivät aidan sisäpuolella, vaikka yli hyppääminen toki olisi ollut mahdollista. No, joskus Allu karkasi, kun tämä ei varsinaisesti ollut Allun oma piha. Piskille riitti, kun aidan ylitys kiellettiin. Käppänät mahtuvat läpi.

Tolpat ovat höyläämätöntä 2x2. Verkko on kiinnitetty tolppiin ja yläjuoksuun höyläämättömällä 2 tuuman laudalla. Yläjuoksu on höylättyä, kun sitä sattui olemaan. Yläjuoksu on kiinnitetty tolppiin vaakasuoraan. Tolppien väli on 1,5 m.

Aita maastoutuu hyvin, varsinkin kesällä. Pihan korkeuserot eivät haitanneet rakentamista.

Toimenpidelupaa ei tarvittu, koska aita on "tilapäinen" rakenne.

Tolpan jalkoja myyvät rautakaupat, Honkkarissa lienee halvimmat.  Vapaasti sovellettavissa.

Auringonpalvojat ja outoja härveleitä

Aurinko tuli sittenkin takaisin. Luulin jo, että se oli lopullisesti piiloutunut. Jirikin tykkää ringosta. Me köllötellään päivät olkkarin lattialla ja siirrytään sitä mukaa, kun aurinkokin. Lämmintä ja suloista.




Jiri kuskaa Pentuakin aurinkoon...



Meidän huushollissa kaikenlaisia härveleitä ja virityksiä, joita koirattomat ihmiset ihmettelevät. Onko teillä? Ota tämä haasteena. Kompostiverkot koiraportteina ja pentuaitauksina tuntuvat kyllä olevan tuttuja koirattomillekin.

Laitan tähän jonkun esimerkin meidän talon keksinnöistä.



Paksuista sukkahousuista saa oivan omatoimivetolelun.




Mekin tykättäis linnunsiemenistä. Keväällä kehikko siirtyy suojaaman raparperipuskaa pissoilta.




Tarkkaa pyykinkäsittelyä? Ei, vaan trimmauspaikka.

Antoisaa ja ulkoilullista pääsiäistä! Herkkuja, esimerkiksi kanaa, kalaa, lammasta! Ei mämmiä; se tarttuu partaan kuin pikaliima.!

Inkkari ja Länkkäri hiihtohommissa

Käytiin eräänä aurinkoisena, mutta kylmänä päivänä mökillä tiedusteluretkellä. Naapurin isäntä oli aurannut jäätä pitkin tien ihan meidän rantaan, ja joku mökkitonttu oli käynyt aloittamassa lämmityksen. Siis helpolla päästiin alkuun, vaikka pakkasta oli sellaiset 15 astetta.

Äipän teki mieli kokeilla hiihtämistä. Tonttu oli tehnyt ladun valmiiksi. Kyllä äipän kelpaa, vaikka jalat eivät pelitä ihan parhaalla tavalla. Pukeuduttiin ensin kelin vaatimalla tavalla. Minulle fleece, kun olen niin viluinen. Äipälle villahousut, karvalakki, toppatakki ja -housut, sekä monot tietenkin. Jirille ei mitään.

Lähdettiin ladulle. Hitaasti kävi äipältä hiihtäminen. Voiteluvirhe tai väärät sukset, sanoi äippä. Me Jirin kanssa juostiin kiemuroille, kun oli niin hyvä hankikeli. Sen verran oli kuitenkin uutta lunta päällä, että kivasti pöllysi. Olen ainakin toistaiseksi Jiriä nopeampi. Hajuja ei paljoa ollut sen uuden lumen takia. Parit vanhat ketunkikkareet kuitenkin löysin kivien päältä. Niin vanhoja olivat, etten viitsinyt edes kieriä niissä. Hiihdimme vastapäisen saaren rantaan, sinne on noin 1,5 kilometriä. Ja sitten takaisin. Mahtavaa!

Kun tulimme takaisin mökille, äipällä oli hiki ja me Jirin kanssa olimme ihan lumisia. Sisällä oli vain 6 astetta lämmintä, kun äipän tulet eivät olleetkaan syttyneet. Meistä alkoi lumi sulaa, ja sitten alkoi palella. Hätä keinon keksii, sanoi äippä ja kaivoi kaapista lämpöpuhaltimen. Puhallin lattialle ja täysille. Ensin vähän pelotti, kun se piti vähän samanlaista ääntä kuin pölynimuri. (Siis se laite, jolla tuhotaan villakoiria ja niiden kavereita.) Laitteesta puhalsi kuitenkin niin ihana suvituuli, että kävin sen eteen istumaan. Jirikin tuli. Kyllä siinä parrat ja korvat lepattivat, kun otettiin tuulta. Välillä äippä varoitteli menemästä liian lähelle. Nopsaan kuivuivat turkit ja tassut ja lämpesivät äipän siniset varpaat.

Äippä keitteli kahvit, ja mekin saimme vähän eväsvoileipää. Lisää mökkiretkiä, sanon minä!

Ai, se Inkkari ja Länkkäri? Meidän uusimmat lempinimet. Minulla on länkkärin sääret, ja Jirin ulvonta on kuin intiaanin sotahuuto.

Kirjallinen haaste

Ollin blogista bongattiin kirjallinen haaste, jossa kysymyksiin pitäisi vastata kirjan nimellä. Vähän oli haasteellista vastaaminen, kun - yllätys, yllätys - meistä kumpikaan ei osaa lukea. Luemme kyllä paljonkin äipän kanssa: äippä lukee ja me retkotamme vuoron perään sylissä. Äippä avusti tekemällä ehdotuksia, joista valitsimme meille sopivimmat.

1 Kuvaile itseäsi
Aatu: Sivustakatsoja
Jiri: Löyhäsuinen mies

2 Kuinka voit
Aatu: Venytellen hyvää oloa
Jiri: Torstai on toivoa täynnä

3 Kuvaile asuinpaikkasi
Aatu: On kotona koira tai kaksi
Jiri: Ystävyyden talo

4 Mihin haluaisit matkustaa
Aatu: En plats i solen
Jiri: Avarammille aloille

5 Lempivärisi
Aatu: Musta
Jiri: Kirjava satama

6 Paras vuorokaudenaika
Aatu: Nousee päivä, laskee päivä
Jiri: Aamun hämärissä

7 Mitä elämä sinulle merkitsee
Aatu: Ruokaa ja rakkautta
Jiri: Villiä viihdettä

8 Mitä pelkäät
Aatu: Kaalbringenin kurkunleikkaaja
Jiri: Sadan vuoden yksinäisyys

9 Lempiruokasi
Aatu: Riistaruokia
Jiri: Kotiruoka

10 Jos elämä olisi TV-ohjelma, mikä olisit
Aatu: A-studio
Jiri: Pikku kakkonen

11 Mottosi
Aatu: Relatkaa, tyypit!
Jiri: Herätkää, pahvit! Nyt on aamu.

Kotona ollaan ja mietitään...

Serkkumme onkin gigantti

Nuno-serkku kasvaa nopsaan. Se painaa jo enemmän kuin me Jirin kanssa yhteensä. Varmasti siitä tulee gigantti.


Nuno ja Jiri tykkäävät leikkiä, pentuja kun ovat. Nuno on iso, mutta Jiri nopea. Nuno on myös aika kömpelö ja laiska. Ja väsyy nopeasti. Väsähdettyään se vain istuskelee, vaikka Jiri miten yllyttää.
 





  

Nuno on näin iso, mutta Jiriä ei yhtään pelota






Jiri yllytti Nunon juoksemaan :)







 

Joskus tilanteet käyvät niin vaarallisiksi,



että Suojelupoliisin on puututtava asioihin.



 Onneksi Nuno on yhtä lempeä kuin iso. Me Jirin kanssa tykätään Nunosta, mutta ei haluta joutua alimmaisiksi painissa. Siinä voisi äkkiä tulla pannukakku pikku naukserista.

Hullu hiekkamies

Nyt se sitten tapahtui: hullu hiekkamies yritti pilata meidän potkurilenkit. Hiekan lisäksi se levitti suolaa, joka ei tunnu tassuissa yhtään kivalta. Onneksi tämä hiekkaherra oli sen verran laiska, että se levitti vain keskelle tietä eikä edes huomannut, kun hiekka loppui. Meille jäi hiekkavapaata potkuriuraa ihan mukavasti. HÄHHÄÄ, hiekkamies!
Kevyen liikenteen väylät ovat kyllä pilalla, mutta ne olisivat muutenkin kohta sulaneet.